Heipä hei~ Toivotan sinut, joka on harhautunut onnettomalle sivulleni, sydämellisesti tervetulleeksi. Toivon, että nautit vierailustasi~

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Että näin juu

Hyvää huomenta/ päivää/ iltapäivää/ iltaa/ yötä/ milloin nyt satutkin lukemaan tätä~

Aamulla kun heräsin, luin ihan ensimmäisenä fanfiction.net:istä 'Meren suolaama sydän' nimisen ficin viimeisen osan ja itkin. On muuten aika helkutin hyvä Hetalia ficci. Sen kirjoittaja on nero <3

No juu, lähdin kouluun ja suuntasin englannintunnille. Tunti meni ihan suht nopeasti uutta kappaletta (joka muuten kertoi lapsityövoimasta) opiskellessa.

Maantiedon tunnilla saimme viime kerralla pidetyn pistarin takaisin ja olin kyllä tyytyväinen numeroon 9 1/2 ^^ jätimme jääkaudet taaksemme ja siirryimme opiskelemaan niinkin jännittävää aihetta kuin Suomen suot. Super jännää.

Siitä sitten fysiikan kaksoistunti ihanan vararehtorimme kanssa. Keskustelimme ensimmäisen tunnin sähkölaskuista ja toisella tunnilla sitten tehtiin tehtäviä. Opettaja tarkistelee meidän tehtäviä vähän väliä ja nyt seuraa suora lainaus opettajan suusta kun hän tutki tekemääni "vaikeaa" tehtävää: 'Mä luulin että tää tehtävä oli ihan onneton tapaus mutta ei se sitten ollutkaan mahdoton.' Oli ihan pro olo :D

Ja kun matemaattiset aineet on niin kivoja niin siitä on hyvä jatkaa suoraan matikan kaksoistunnille. Opettaja laittaa taululle suuren kasan tehtäviä, teen ne ja puhun lopputunnit kavereiden kanssa.

Ja vielä viimeisimpänä muttei vähäisimpänä äidinkielentunti. Luettiin Kalevalaa (joka on kyllä niin sekavaa tekstiä ettei siitä ota selvää Erkkikään)

Sitten kotiin ja ruokaa, kamojen pakkaus, huoneen pikasiivous ja matka kohti Karhulaa äidin luo voi alkaa.

Kiinnostuksen kivivyöryn alle joutuneet voidaan nyt pelastaa, seuraava vyöry tulee joskus. Mutta nyt:

Moi moi~

Tämänhetkinen sijainti: Express-bussi Karhulaan


Published with Blogger-droid v2.0.4

1 kommentti:

  1. Ää, sinäkin luit 'meren suolaaman sydämmen'! ;n; Oli ihan kiva alkaa parkua bussissa, ja vielä mukavempi kun itku laantui kunnolla vasta helsinginkadulla, eli melkein meijän koululla ;n;
    Suomen suot <33 Ah, voin vaan kuvitella kuinka te silmät suurina kuuntelette opettajanne valloittavaa luentoa siitä ; D

    VastaaPoista